T.Rusi Oy - 200 vuotta

Yrityksen taival Venäjän laivaliikenteestä nykyaikaiseksi logistiikkayritykseksi

Varsinais-Suomen Sauvossa toimivan T. Rusi Oy:n historiallinen tarina ulottuu ainakin kahden vuosisadan taakse ja on siten Suomen oloissa varsin erikoinen ja poikkeuksellinen. Rusin suvun juuret ovat Karjalankannaksella, Kuolemajärven Seivästössä, jossa suku harjoitti laiva- ja autoliikennettä. Suvun liikennekalusto ja ‑henkilostö on joutunut neljän tuhoisan sodan jalkoihin, menetyksiä kärsien, mutta taas uudelleen nousten.

Laivaliikenne Pietariin

Valitettavasti vanhoja suomalaisia ja venäläisiä laiva- ja tulliasiakirjoja on sotien melskeissä tuhoutunut, joten suvun laivaliikenteen tarkka aloittamisvuosi jäi selvittämättä. Venäjällä säilyneistä Seivästön laivaluetteloista voi kuitenkin nähdä, että jo 1700-luvulla Seivästössä oli useita kauppalaivoja, mutta niiden omistajia ei mainita. Laivaliikenteen harjoittaminen edellytti rankkaa, jatkuvaa ja määrätietoista työtä. Talvisin suunniteltiin, rakennettiin ja korjattiin laivoja. Samalla ostettiin talollisilta koivutukkeja, jotka sahattiin ja pilkottiin haloiksi ja ne ajettiin hevosilla satoja metrejä pitkiksi pinoiksi merenrantaan. Laivoilla liikennöitiin meren ollessa jäättömänä eli tavallisesti huhtikuusta joulukuulle. Halot vietiin Venäjän armeijalle, valtion kohteisiin tai myytiin suoraan laivoista kuluttajille Pietarin kanavien laidalla. Elintarvikkeet pyrittiin myymään suoraan kuluttajille. Avoveden aikana merestä nostettiin kiviä, hiekkaa tai soraa, ja nämä kuormat kuljetettiin suurille rakennustyömaille. Takaisin tultiin tavallisesti laiva tyhjänä, mutta toisinaan paluukuormina oli viljasäkkejä ja kauppatavaraa rannikkokylien tarpeisiin. Laivalla liikennöitiin yhdellä peruskorjauksella 10–20 vuotta, jonka jälkeen se romutettiin ja osia käytettiin uusiin laivoihin. Laivoissa oli kapteeni ja pari kolme laivamiestä. Kapteenien tuli osata lukea ja kirjoittaa suomea kohtuullisesti ja venäjää edes välttävästi, koska paperisotaa oli jo tuolloin riittävästi.

Rusin suvun laivaliikenne

Laivuri Matti Rusi rakennutti vuonna 1810 uuden laivan liikennöidäkseen sillä Pietariin. Tämä on toistaiseksi vanhin merkintä Rusin suvun harjoittamasta kuljetusyrittämisestä. Liikenne rekisteröitiin tuolloin Venäjän sisäiseksi liikenteeksi.
Tämä ns. Vanha Suomi liitettiin vuoden 1812 rajajärjestelyissä uudelleen muun Suomen yhteyteen ja Seivästö siirtyi Venäjältä Suomen suuriruhtinaskunnan alueeksi.

Laivaliikennettä jatkoi Matin poika Esaias Rusi, joka oli ilmeisen kylmäpäinen merikarhu. Hän ei vähentänyt liikennettään edes Krimin sodan pahimpana kesänä 1855, jolloin englantilaiset sotalaivat upottivat kymmeniä kauppalaivoja ja tappoivat merimiehiä itäisellä Suomenlahdella. Vaaraa uhmaten Esaias Rusi kuljetti seitsemän kivikuormaa Pietariin. Seuraavan sukupolven edustajana oli Tahvo Rusi, joka alkoi liikennöidä Maria-laivallaan 1863. Aino-laiva valmistui 1874. Tahvon poika Tiitus Rusi siirtyi laivan ruoriin 1890-luvulla ja jatkoi laivaliikennettä vuoteen 1918. Hän liikennöi Saarinen-jaalallaan vuosina 1897–1903 ja Aalto-kaljaasilla vuosina 1903–09. Muisto-kaljaasilla liikennöitiin vuodet 1910–13, ja viimeisenä oli Urpo-kaljaasi, jolla liikennöitiin rajan sulkeutumiseen asti. Sisällissodassa laivayhtiön osakas Erik Rusi joutui punaisten tappamaksi. Muut Rusit pääsivät pakenemaan Suomenlahden ulkosaarille. Suomen ja vastaperustetun Neuvosto-Venäjän meriraja sulkeutui 1918. Rajan sulkeutuminen esti laivaliikenteen Pietariin, ja yli sata vuotta jatkunut idänkauppa ja elinkeino olivat tuhon omia. Perhe sai myytyä viimeisetkin laivansa pois 1920-luvun alkuvuosina.

Autoliikenne Karjalankannaksella

Laivuri Tiitus Rusi päätti 1920-luvun alussa suunnata voimavaransa orastavaan autoliikenteeseen. Hän osti pojalleen Taavetti Rusille taksiksi henkilöauton, jolla tämä kuljetti matkustajia Viipuriin ja Terijoelle. Taavetti Rusi toimi samanaikaisesti myös linja-autonkuljettajana Seivästön Auto Oy:ssä, jossa Rusit olivat osakkaina. Hän osti 1927 ajamansa linja-auton itselleen ja aloitti oman linjaliikenteen Seivästöstä Kaukjärven kautta Viipuriin.

Naapurin isäntä Salomon A. Rusi, myös ikiaikaisen laivurisuvun jäsen, osti veljenpojalleen Aapeli Rusille vuonna 1922 uuden kuorma-auton, jolla kuljetettiin kalaa Viipuriin ja se oli myös tietyömaiden ajoissa. Aapeli Rusi aloitti oman linja- autoliikenteen 1927 Terijoelta Seivästön kautta Viipuriin. Laman kurimuksessa 1931 nämä liikenteet yhdistettiin ja muodostettiin Avoin yhtiö A. & T. Rusi, jolla oli linja-autojen lisäksi myös kuorma-autoja. Omaa liikennekenttää olivat Karjalankannaksen länsi- ja keskiosat Viipurista Terijoelle asti.

autoliikenne karjalankannaksella trusi

Taavetti Rusi GMC:n oviaukossa 1930-luvun alussa.

Sotavuodet

Yhtiön suotuinen kehitys katkesi kuin veitsellä leikaten sodan uhkaan syksyllä 1939. Suurin osa kalustosta pakko-otettiin puolustusvoimien käyttöön. Talvisota syttyi 30.11.1939. Vetäytyvät suomalaisjoukot polttivat Aapeli ja Taavetti Rusin omaisuuden maan tasalle. Perheet siirtyivät kevättalvella 1940 evakkoina Urjalan asemalle. Rauhanteossa maaliskuussa 1940 vahvistettiin Karjalan menettäminen Neuvostoliitolle.

Aapeli Rusi sairasteli ja kuoli Urjalassa syksyllä 1940. Taavetti Rusi jatkoi linja-autoliikennettä linjalla Forssa–Urjala–Tampere vuosina 1940–42. Ajokkina oli pitkänokkainen Volvo ja matkustajia kuljetettiin ajan tavan mukaan myös auton katolla. Menetetty Karjala palautettiin jatkosodan alussa 1941 muun Suomen yhteyteen. Suurin osa karjalaisista palasi takaisin kotiseuduilleen. Taavetti Rusi liikennöi kesäkuusta 1942 lähtien uudelleen linjallaan Viipuri–Seivästö-Terijoki. Kaikki tuhoutui uudelleen puna-armeijan suurhyökkäyksessä kesäkuussa 1944. Taavetti Rusin perhe selvisi hengissä Suomen puolelle, mutta uudet rakennukset ja autotallit sen sijaan jäivät sellaisenaan uusille asukkaille.

sotavuodet trusi

Haanniemen kotitalon pihassa seisoo Scania-Vabis B51/Kutter-linja-auto. Oikealla Scania-Vabis Ybun talon edustalla.

Liikenne Karunassa

Taavetti Rusin perhe siirtyi 1944 Varsinais-Suomen Karunaan, jonne Seivästön evakot määrättiin. Taavetti Rusi aloitti välittömästi linja-autoliikenteen yhdellä autolla, ensin Karunasta Paimioon ja sen jälkeen Turkuun. Turun ja Karunan väliselle linjalle saatiin myöhemmin lisää vuoroja ja uusia linja-autoja tilattiin muutaman vuoden välein. Linjaa tuki tilausajoliikenne, joka alkoi 1955.

Vanha laivuri Tiitus Rusi toimi 1950-luvun taitteeseen asti yrityksen sekalaisissa tehtävissä korjaten autoja, ja oli näin ollen palvellut yritystä laivapojasta alkaen noin 70 vuoden ajan. Tiitus Rusi kuoli Karunassa 1951. Tavaralinjaliikenne aloitettiin yhdellä kuormaautolla Karunasta Turkuun 1953, ja sitä harjoitettiin vuoteen 1958 asti. Pääasiassa kuljetettiin tavaraa tukkuliikkeistä myymälöihin. Taavetti Rusi kuoli 1955 ja tässä yhteydessä perikunta, neljä poikaa, perusti T. Rusi Oy:n liiketoiminnan jatkamiseksi. Pojat Mauno, Heimo, Martti ja Pertti olivat koko elämänsä ajan yhtiön palveluksessa. Toimitusjohtajana oli Mauno Rusi vuosina 1955–93. T. Rusi Oy harjoitti tilausliikennettä toimien muun muassa Suomen Turistiauto Oy:n alihankkijana (1955–67) kuljettaen yhdellä autolla matkustajia Tukholman ja Kööpenhaminan välillä. Tilausajot näyttelivät merkittävää roolia yhtiön toiminnassa. Yrityksen busseilla kuljetettiin muun muassa olympiatason soutajia, joiden veneet olivat kiinnitettyinä bussien katoille matkan ajaksi. Matkat itärajan taakse ja Lappiin olivat suosittuja. Karuna–Turku-linja ja tilausajoliikenne muuttuivat lopulta niin huonosti kannattaviksi, että liiketoiminta ja kalusto myytiin Grandellin Liikenne Oy:lle 1998. Yhtiö harjoitti myös taksiliikennettä Karunassa yhdellä autolla vuosina 1968-2001.

liikenne karunassa trusi

Tämä Setra-turistibussi palveli yhtiötä vajaat pari vuotta, vuosina 1996-98.

Säiliöautoliikenne

T. Rusi Oy aloitti säiliöautoliikenteen 1955 yhdellä puoliperävaunuyhdistelmällä, ja tällöin alkoi myös yhteistyö Oy Shell Ab:n kanssa. Aluksi öljyä kuljetettiin Turun Pansion öljysatamasta Tampereelle, ja 1960-luvulla alettiin kuljettaa myös kaasupulloja ja kuljetusmatkat venyivät Itä-Suomeen asti. Säiliöautoja lisättiin vähitellen ja kuljetettavia tuotteita olivat sekä kirkkaat että raskaat öljytuotteet. Öljyä kuljetettiin Naantalista, Porin Tahkoluodosta, Inkoosta ja Porvoon Sköldvikistä.

Yhtiössä tapahtui sukupolvenvaihdos, kun pitkäaikainen johtaja Mauno Rusi kuoli 1993. Yhtiön hallituksen puheenjohtajaksi kutsuttiin Mauno Rusin poika Antti Rusi. Yhtiön toimitusjohtajana aloitti Pertti Rusin poika Tommi Rusi. He ovat vähintäänkin seitsemännen sukupolven kuljetusyrittäjiä, mikä lienee maassamme hyvin harvinaista.

Yhtiö laajensi nestemäisten polttoaineiden kuljetustoimintaa ostamalla Kuljetusliike Pekka Pohjolainen Oy:n vuonna 2000 ja osan Hoyer Finland Oy:n liiketoiminnasta 2008. on myös. Käyttöön on otettu EN ISO 9001 ja EN ISO 14001 mukaiset laatu- ja ympäristöjärjestelmät. Nykyisin T. Rusi Oy:llä on 18 säiliöautoa Henkilöstömäärä on noin 40. Liikennöintialue on Lounais-Suomi, Satakunta, Pirkanmaa, Uusimaa, Häme, Kymenlaakso, ja pääkaupunkiseutu.

säiliöautoliikenne trusi

Säiliöauto ja sen perävaunu.

Jari Kurkinen, 2018, Rusien matkassa Karjalasta Karunaan, Kuljetusyrityksen 200-vuotishistoria.